Practical

Practical-ammunnassa käytetään isokaliiberisia aseita. Pistoolipracticalin minimikaliiberi on 9mm. Kivääripracticalissa yleisimmät kaliiberit ovat .223rem ja 7.62mm. Käytettävät aseet ovat pääsääntöisesti kaupallisia perusversioita, mutta jo standard-luokasta alkaen aseita voidaan jossain määrin virittää käyttäjälleen sopivammaksi.

Tarkkuus, voima ja nopeus (Diligentia, Vis, Celeritas = DVC) ovat practical-ammunnan samanarvoiset tekijät. Practical-kilpailu tulee järjestää niin, että näitä tekijöitä arvioidaan yhtäläisesti. Practical-kilpailussa mitataan ampujan kykyä käytännöllisten aseiden ja varusteiden käytössä. Myös häiriöt ja lippaanvaihdot tulee pystyä hoitamaan tehokkaasti kellon käydessä armottomasti koko ajan.

Practical-kilpailussa esitetyn haasteen tulee olla todenmukainen, eli ampumaosuuksien tulee noudattaa järjellisiä käytännön tilanteita, joissa tuliaseita saatettaisiin olettaa käytettävän. Jokainen practical-kilpailu on yksilöllinen tilanne, jossa tehtävät vaihtuvat jatkuvasti. Ampumasuoritus on vapaamuotoinen. Osuuskuvauksessa (stage) kilpailija asetetaan kuvitteellisen tilanteeseen (skenaarioon), joka hänen on selvitettävä kykyjensä mukaan. Nämä skenaariot luodaan erilaisilla kulisseilla, tauluilla, ratalaitteilla ja varusteilla sekä ampumaympäristön vaatimien määräysten antamisella. Ratalaitteiden on oltava tarkoituksen mukaisia, turvallisia, tukevia ja niiden on kohdeltava tasapuolisesti kaikkia ampujia eli pitkät ja pätkät, vasen- ja oikeakätiset ovat tasa-arvoisessa asemassa.

1950-luvun aikana Yhdysvalloissa nousi esiin ajatus siitä, että taitava aseen käyttö sisältää muitakin arvoja kuin ainoastaan äärimmäisen tarkkuuden. Muita aseen käyttöön liittyviä tekijöitä oli ainakin aseen tehokkuus, kyky käyttää asetta refleksinomaisesti, nopeasti, taitavasti ja oikein, erilaisissa, jopa yllättävissä tilanteissa ja myös fyysisen rasituksen alla. Ampumalajia, jonka säännöt huomioisivat myös edellä esitetyt arvot ei ollut, joten säännöt kehitettiin alusta alkaen. Lajin kehittämisen isänä toimi eversti Jeff Cooper.

Aseita ja varusteita kehiteltiin, revolveri jäi pistoolin jalkoihin pienen tulivoimansa takia. Jack Weaver kehitti kahden käden ampumatekniikkaa, joka mahdollisti nopean ammunnan myös kovarekyylisellä pistoolilla. Varusteiden ja ampumatekniikoiden kehittymisen myötä kehiteltiin yhä vaativampia ohjelmia: El presidente, Mexican defence, FBI duel, Cooper assault ja monet muut nykyään standard exerciseksi lueteltavat ohjelmat saivat alkunsa.

Laji levisi nopeasti ympäri maailman, ja lajin muuttuessa yhä urheilullisemmaksi termi Combat shooting muuttui Practicaliksi. Kansainvälinen lajiliitto perustettiin 1976 ja sen nimeksi muodostui International Practical Shooting Confederation eli IPSC. Liiton ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Jeff Cooper. Vuoden 1996 alussa IPSC:n alaisia kansallisia liittoja oli 58 kappaletta, vuoden 2002 alussa 67 kappaletta. Lajimme tunnuslause on D.V.C. eli Diligentia, Vis, Celeritas (Tarkkuus, Voima ja Nopeus).

Suomeen Practical tuli Turun kautta. Ensimmäiset kilpailut pidettiin Turun nurkilla hiekkakuopassa joskus 1973. Alkujaan pelkästään lyhyillä aseella harrastettu laji laajeni varsin pian myös pitkiin aseisiin, kivääreihin ja haulikoihin. Ensimmäinen virallinen kivääri-Practical kilpailu Suomessa järjestettiin vuonna 1980, samana vuonna julkistettiin myös ensimmäiset kansainvälisen lajiliiton pitkien aseiden säännöt.

Virallisen statuksen Suomessa laji sai sen liityttyä Suomen ampujainliittoon ja järjestäydyttyä sen lajijaostoksi, Practicaljaostoksi 1991. Samoihin aikoihin otettiin käyttöön Practical-ammunnan peruskurssi turvatesteineen sekä kaksitasoinen tuomarikoulutus. Practical-kilpailuun osallistumiseen vaaditaankin nykyisin paitsi kuulumista johonkin Practical-ammuntaa harrastavaan seuraan myös hyväksytysti suoritettu turvakurssi. Myös seurojen harjoituksiin pääseminen edellyttää turvatestin läpäisyä.

Nykyään Suomessa on yli 4000 turvalliseksi rekisteröityä Practical-ampujaa yli seitsemässäkymmenessä seurassa. Laji on ehdottomasti nopeimmin kasvava urheiluammunnan muoto maailmassa. Noin kymmenen virallisen "ison" kilpailun lisäksi järjestetään joukko minikisoja sekä lukuisa määrä seurojen sisäisiä kilpailuja tai kutsukilpailuja.